"Jos satuin näkemään ihmisen -joka vaikutti henkisesti täydelliseltä- seurasin häntä joka puolelle. Ehkä noin viikon, jopa kuukauden, joskus jopa kauemmin. Sitten rakastuin siihen ihmiseen. Haaveilin ystävyydestä, keskusteluista, läheisyydestä, vaikka mitään sellaista emme ikinä kokisi. Uneksi myös maagisesta hetkestä, jolloin sanoisin: 'Mutta sinähän näet mikä minä olen', ja ihminen, henkisesti hyvin kehittynyt ja älykäs, sanoisin: 'Niin, minä näen sen. Minä ymmärrän sen.'
Pelkkää hölynpölyä, totta puhuen. Samalaista kuin siinä sadussa, jossa prinsessan epäitsekäs rakkaus lumottuun prinssiin muuttaa tämän hirviöstä takaisin omaksi itsekseen. Mutta omassa pimeyden sadussani minä pystyin menemään suoraan rakastettuni syliin. Meistä tulisi yksi ja minä olisin taas lihaa ja verta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti