niin meni neitsyys.

Tänä kesänä on tullu tehtyä paljon asioita, uusia ja vanhoja juttuja. On tullu mentyä ja tultua eri puolille, huomattavasti ennemmän kuin viime kesänä tai ennen sitä.

Eilen menetin kypsässä 26 vuoden iässä festarineitsyyteni. Jemina ja Jyty saivat miut houkuteltua moiseen touhuun, niinpä päätin ostaa lipun perjantaille ja käydä katsastamassa Stellaa ja Jenni Vartiaista. Hieman jännittyneenä odotin että mitähän tuosta tulee mutta ilta olikin kaikin puolin loistava.

Perille päästiin jonottamisen jälkeen noin puolen kuuden aikaan että ihan koko Stellan keikkaa ei valitettavasti ehditty näkemään mutta osa kuitenkin.

Aaah, Stella oli kyllä aika törkeen hyvä. Suuri hatun nosto ja kiitos heille! Iho oli monesti kananlihalla: aamun kuiskaus, korkokengät, kutsumattomat vieraat jääköön kotiin, lumottu, häävalssi... Kaisan ja Jempan kanssa laulettiin mukana ja itkukin meinas tulla.

Stellan jälkeen katottiin hetki So called plania ja todettiin että se ei oo meijän juttu vaan oli aika poistua hetkeksi festarialueelta. Matkalla tavattiin Iri, Linda ja Eino, moikattiin ne ja jatkettiin matkaa kohti festaribussia.

Tällä matkalla ei tarvinnutkaan suuremmin jonottaa koska bussihan oli melkein tyhjä kaupunkiin päin mennessä ja kuski vitsailikin että joko meille riitti. Keskustaan päästyämme suunnistettiin Amarilloon syömään ja mahat täynnä käytiin vielä miun luona hakemassa lisävaatetusta ja sateenvarjo, vaikka onneksi niitä ei tarvittu.

Yhdeksän maissa marssittiin takasin festarialueiden portista ja ohimatkalla käytiin moikkaamassa Piaa ja Anttia. Portien kohdalla huomasin Helin ja sitäkin jututin hetken aikaa ennenkuin mentiin katsomaan Kotiteollisuutta.

Pari biisiä katsottiin noilta ja sitten matkattiin ruokakojuille ruokkimaan Jeminan pikkuveli ja sen jälkeen olikin sitten vuorossa Paleface.

Täytyy kyllä myöntää että myös Kotiteollisuus ja Paleface oli hyviä livenä. Palefacen aikana tavattiin Mimmi ja Kaisakin taas. Ja kyllähän me hyppittiin ja laulettiin Palefacen mukana.

Illan kruunasi ehdottomasti kaunis ja upea ääninen Jenni Vartiainen. Toinen kerta kun näin Jennin ja ihan mahtava keikka tämäkin, tuli aivan mieletön fiilis.

Jennillekin suuri kiitos! Ääni tuli käheeksi mukana laulamisesta: Duran Duran, nettiin, halvalla, en haluu kuolla tänän yönä, ihmisten edessä, toinen...

Hetkeäkään en kadu että lähdin Jurassiciin, hienoa oli ja muistan tän varmasti pitkään. Kiitos kaikille joita näin; niin bändeille, artisteille kuin kavereillekin, mahtavuutta että ootte olemassa! Kuulostan ihan siltä että nuo festarit oli vaan sitä varten että miä olin siellä.

Ei kai tähän voi muuta sanoa kuin: oikeassa seurassa ja fiiliksessä neitsyyden menettäminenkin on hauskaa!

Ihan fiiliksissä, kädet ja suu käy Jenni Vartiaisen tahtiin.