kääretortusta ja sen kasvattamisesta.

Eilen aloitin työt kansalaisopiston ohjaajana, eli Vekkulin junioreihin siirryin nyt ohjaustehtäviin kahden vuoden puvustuksen jälkeen. Hirveesti jännitti mutta hyvinhän se meni ja toivon että edes osa lapsista nautti olostaan, kivaa oli että muutama tuttu naamakin siellä oli paikalla. Harkkojen jälkeen menin S-K:n ja Sinin seuraan hengailemaan koulun asuntolaan josta kotia kohti lähdin vasta kymmenen jälkeen.

Tänään menin kouluun jo heti puolen kahdeksan jälkeen, ensin aamupalalla ja sitten taas asuntolaan hengailemaan Sinin ja S-K:n iloksi. Oikeestaan oltiin jo aiemmin sovittu että S-K tekee miulle nutturan kouluun. Aamulla huomasin miten helppoa noille ihmisille on puhua, jo maanantai-iltana monesta vaikeasta asiasta avauduttiin kukin vuorollaan ja sama jatkui läpi tiistain. Koulun jälkeen me sitten käytiin päivällisellä ja siitä siirryttiin miun luokse ompelemaan evakkovaellus asioita ja leipomaan browniesseja.

Paljon saatiin oikeasti aikaankin, kaikki mitä oli tarkotuskin eli meidän (Sinin ja miun) rastin tunnusmerkki ja Lotta-Sinin hilkka sekä käsinauha. Lisäksi etin Sinille kengät ja säärystimet sekä kaikille erilaisia asuteita yms. lauantaille. Ompelun lomassa saatiin nauttia aivan mahtavan huikean hyviä browniesseja.

Illan päätteeksi S-K luki meille kirjeitä rintamalta ja eihän sille minkä voinut että itkuhan siinä tuli kaikille. Kyyneleiden kuivauksen jälkeen naurettiinkin että jos joku näkis meidät niin aattelis varmaan että: "ompa noilla ratkiriemukas ilta!" Oikeesti oli kyllä tosi mukavaa ja hauskaa...niin mahtavuutta oli se että saatiin asioita jo tehtyä joten se evakkovaelluskin alkaa olla jo pikkusen enempi konkreettista.