"Evakkovaellus järjestettiin tänä vuonna viidennen kerran.Vaelluksella käveltiin noin viiden kilometrin matka. Samalla muistetaan ja kunnioitetaan satoja tuhansia Suomen evakkoja. Vaellusreitin varrelle olivat Suomen Nuoriso-opiston oppilaat valmistaneet evakkoaikaan johdattelevia ohjelmaosuuksia." ~
http://www.evakkovaellus.fi/ ~
Keskiviikko, torstai ja perjantaikin meni koulun osalta evakkovaellusta puuhatessa.
Onneks saatiin kaikki valmiiksi ennen virallista koitosta. Tuntu vaan että kauheesti on tekemistä vaikka tiistaina saatiin jo paljon aikaan, mutta sitten kun värjättii paperit ja Sinin asun valkoiset osat kahvilla sekä valittiin ja kirjoitettiin ne kirjeet niin kyllähän siinä hommia riitti.
Aiemmin viikolla me tehtiin pienet roolianalyysit, joten tässä pieni tietopaketti kuvan herrasmiehestä.
Nimi: Johannes Anselmi Kähärä
Ikä: 24 vuotta
Ammatti: Mylläri
Perhe: Äiti ja kihlattu (Impi Mäkinen) kotirintamalla, isä ja veli kuolleet
Perjantai miä sain vihdoin miun sotilaspuvun että pääsin näkemään itteni armeija-asussa edes kerran elämässäni. (kyllä iskä on nyt ylpee pojastaan...). Perjaintaina meillä oli myös harjoitus vaellus, joka sitten kuitenkin tarkoitti sitä että pukeuduttiin asuihin ja käytiin vain tarpomassa meidän rastien paikoille vesisateessa.
Meidän rastina oli kenttäsairaala jossa lotta paikkailee haavoittunutta sotilasta, joka haluaa lähettää kirjeen evakoiden matkassa kihlatulleen Suomen puolelle.
Sitä Suomen päässä odottavaa kihlattua eli Impiä esitti Sanni-Kaisa, joka oli viimenen rasti näissä juhlissa.
Ilmeisesti kaikkien osalta vaellus meni oikein hyvin, harmittaa vaan ettei kaikki vaeltajat olleet ihan mukana näissä meidän tunteissa, mutta kaikki meni hyvin ja muutama rouva itki. Se on tärkeintä.
Parhautta oli että saatiin Sinin kanssa aika suoraa palautetta evakko ihmisiltä ja Janne-ope sanoi että se on meistä tosi ylpeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti