Sain päivän aikana kaksi puhelua, jotka molemmat tulivat Jussilta. Äsken sain vihdoin vastattua kunnolla puhelimeen ja puhelun aikana ilmassa leijaili mystisyyttä.
Lopulta Jussi kysyi suostuisinko kirjoittamaan tekstin hänen blogiinsa. Minä, joka en käytä pahemmin omassa blogissanikaan sanoja?
"okei"
Olen siis Elisa nimeltäni, Jussi on nimeäni kuluttanut täällä aika ajoin, koska minun pieneen elämääni mahtuu ainoastaan yksi Jussi ja vietän suurimman osan elämästäni hänen hoivissaan.
Pidän omaa blogia, joka muuttui joskus elo-syyskuussa Muusa Who:sta, Muusa and darlings:ksi. Rakastan inkiväärijuomia, huonoja juttuja, toffee-vanilja teetä, Brittisarjoja, indie-musiikkia ja spontaaneja matkoja.
Mutta se ei ole syy miksi kirjoitan nyt tänne. Minulle annettiin paljon huikeampi aihe, nimittäin eilinen keikka jota olimme katsomassa.
Taustaa haluan antaa sen verran, että olen itse ollut katsomassa Olavin keikkoja vuodesta 2010 alkaen, kun vihdoin olin täysi-ikäinen ja Olavi alkoi jälleen keikkailemaan uuden levynsä tultua ulos. Olen yhteensä nyt käynyt viidellä keikalla, joka ei ole kovinkaan suuri luku, mutta jokaisessa keikassa on ollut omat hetkensä.
Olen kerännyt kaikki Olavin julkaistut albumit (paitsi nyt julkaistu 27 Suosikkia - kokoelma) ja metsästänyt lähes kaikki sinkku julkaisut, 'Elvis istuu oikealla' sinkut minulta puuttuu kaikki. Omistan myös Preerian ja Elviksen vinyylit.
Aluksi tuntui niin vaivaantuneelta seisoa salin ovien edessä, kun ei oikein tiedetty miten olisi hyvä olla. Sitten aloimme varovasti valua sisälle saliin ja valtasimme eturivin reunasta pöydän jonka ääreen istuimme odottamaan. Aikaa tuntui kuluvan ikuisuuden verran, ennen kuin jotain lavalla tapahtui. Siinä vaiheessa ihmisiä alkoi valumaan lavan eteen ja mekin uskaltauduimme lähemmäksi.
Ihmisiä ei ollut kuin vähän 20:n yli tai ali, mutta Olavi jaksoi kuitenkin jakaa hyvää fiilistään kaikille.
Arvuuttelimme aloitusbiisiä, joka ei kummallakaan osunut ihan kohdalleen koska aloitusbiisi oli 'On Niin Helppo Olla Onnellinen'.
Mitä edemmäs keikka eteni, sitä rennommaksi tunsin itseni ja yritin saada Jussia aina välillä mukaan heilumaan musiikin tahdissa. Lauloimme yhdessä tutut biisit ja Olavi tanssitti kirjaimellisesti yleisöään. Lopuksi tuli meidän biisimme
Me hypimme, lauloimme ja nauroimme ja kaikki tuntui kuolemattomalta.
Kun pojat hävisivät lavalta, yleisö meni sekaisin. Kaikki alkoivat tömistämään jalkoja lattiaan tahdissa ja taputtamaan. Totta kai heidän oli tultava takaisin ja esitettävä encore-biisit.
Hauskinta oli, että eräs mies meidän vieressämme huusi että soittakaa 'I Will Stay', jonka Olavi lauloi Ganes-elokuvassa, ja he tosiaan soittivat. Jaakko Kämäräinen antoi Olaville basson, kun soolo alkoi.
Tämän jälkeen Olavi esitti Itsenäisyyspäivän kunniaksi Baddingin kappaleen 'Valot' joka oli kaunis tulkinta.
Ja lopuksi vielä Olavin soolona laulama 'Nuori ja Kaunis'.
Ilta oli kruunattu.
Lähdimme kiertämään keskustan kautta etsimään keikkajulisteet itsellemme ja menimme Jussin luokse vielä fiilistelemään illan tapahtumia ja katsomaan kuvia.
Iso kiitos Olaville ja iso kiitos ihanalle Jussille unohtumattomasta illasta!
Anita Hirvonen kuittaa.
xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti