edistyksellistä taantumaa.

Yllätyin tänään positiivisesti omasta menneisyydestäni.. 

Joskus syksyllä 2011 kirjoitin tänne postauksen lazerboy. jossa puhuin Sergey Lazarevin levystä Electric touch. Syy yllätykseeni oli se kuinka fiksusti, asiallisesti ja lyhyesti oon osannut kirjoittaa, oon ehkä hieman kateellinen sille ajallekun aloitin tän blogin, ehkä uutuuden viehätys sai aikaan sen että olin parempi kirjoittaja vai onko musta tullut vain laiska?

Pointtina tälle kirjoitukselle oli se että Sergey Lazarevhan on se samainen mies joka edustaa Venäjää tänä vuonna euroviisuissa ja samainen Sergey, jonka keikalle oon ostanut liput.

Tavallaan hassua on se että tuossa em. kirjoituksessa sanon että oon kuunnellut Lazarevia satunnaisesti... Nykyään tilanne on toinen, hänen levynsä Electric Touch ja sitä seurannut Lazarev ovat tehneet hänestä yhden oman musiikkimaailmani kestotähdistä.

Tämän päivityksen idea ei ole olla mikään myyntipuhe Sergey Lazareville, eikä ylistys vaan toteaminen. Oman kirjoittajallisuuteni hakemista ja ehkä alustusta sille että meinaan tehdä herran uudemmistakin levyistä kirjoituksia nyt kun pääsen sen makuun.

Mitä tulee hänen euroviisu edustukseensa niin en ihan täysin osta mitä hän myy. Kappale on ihan kelpo viisubiisi ja ihan kelpo Sergeyn biisi mutta ei parasta mahdollista kummassakaan ryhmässä.
Loppukaneettina voin todeta että ei mua kuitenkaan haittais vaikka Venäjä viisut voittaiskin, ei ne mun suosikit voita kuitenkaan.