muistojen unisieppari.

Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät unisieppareita. Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset, mutta nykyisin se on usein koriste-esine.

Unisieppari El Quiscosta, ChilenValparaísosta

Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia.

Pajurenkaasta tehty unisieppari haurastuu ja hajoaa ajan myötä, ja se kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan.

~Wikipedia

Halusin itselleni unisiepparin ja näppärä poikana ajattelin tehdä sen itse. En kuitenkaan ajatellut missään vaiheessa että siitä tulisi kovinkaan perinteinen. 

Katselin ohjeita pinterestistä ja ihastuin siellä pitsiliinoista tehtyihin sieppareihin.

Täällä jo esittelinkin että ostin kirpparilta pitsisen ikkunakoristeen siepparin pohjaksi ja pitsiliinan siihen vielä tueksi.

Ihan ensimmäiseksi ompelin punaisen pitsiliinan kiinni turkoosilla puuvillalangalla valkoiseen pohjaan. "Hämähäkiksi" kiinnitin ruusukvartsisen korukiven, roikuttimiksi letitin puuvillalankaa ja sarisilkkilankaa.

Letteihin pujotin helmiä ja höyheniä sekaan ompelin muovisia höyheniä sekä muita koruja.

Halusin liittää tähän paljon muistoja eri ihmisistä joten noissa roikuttimissa on seassa vaikka mitä mutta oon tyytyväinen lopputulokseen, se on kivempi kuin odotin.